det har varit sköna sommardagar med lydnad, agility, simmning och fysioterapi. Men mycke har vi bara njutit av livet, vandra i skogen och plocka blåbär och gjort paj, slurps! 

Lydnad har vi tränat i korta pass, lite ett och annat, men mera borde vi nog träna, märker jag, kanske på hösten när det bli svalare? Och i augusti börjar också våra veckoträningar, så sist då ska vi skärpa oss.

I agility har vi tränat slalom med käparna i två rader, det gå ganska fint! Snart så kan jag börja ställa raderna närmare varandra och sen ska vi se vad det händer? Men det här är något sånt som vi inte har bråttom med. Lasse tycker om agility väldigt mycke och han börjar vara svår att få bort från plane:)

Simmande är kul och vattnet är varmt. Vi var hos Nina till fysioterapi på tisdagen och hon tyckte att Lasse är fin hund, men att han inte ännu riktigt vet vart sina bakben alltid är? Det är lite jobbigt att hålla reda på fyra ben i ful fart?! Vi fick hemläxa, lite övningar där Lasse ska veta vart hans ben är och lite töja på honom, när han rör på sig med så väldig fart..

På fredagen var vi och valla hos Kaisa igen och det är alltid lika kul. Sari och Pyry och Jaana och bordercollien Lumi var med oss. Alla hundar skötte sig fint och alla ägarna var mycket nöjda.

Idag träna vi agility med Sari och Pyry. Vi gjorde bara helt lätta övningar och det kändes så bra! Man borde göra oftare riktigt lätta saker så man inte glömmer att öva grundkunskaper. Märkte att vi ha träna en hel del svåra saker och glömt bort det enkla, men viktiga!

Jag är så nöjd och det kändes bra när man kunde belöna hunden ofta och märka hur den tycker om när den vet vad den ska göra. Den hade sådan fart när uppgiften var klar för den. Jag ska komma ihåg att han är bara en ung hund som ska få mycke goda ärfarenheter på planet. Inte bara hela tiden nya och svåra saker. Och det gör så bra till mig också att lyckas:) Och det som vi inte ännu kan, det ska vi lära oss, men vi har inte bråttom.

 

Loma jatkuu. Tokoa, agilityä, lomailua ja fysiotarapeutilla käynti ja paljon muutakin. Mustikkametsässä oli kivaa ja mustikkapiirakka maistui hyvältä, slurps!!

Tokoa on tehty hyvin lyhyinä pätkinä ja turhan vähän. Tämä asia varmaan korjaantuu kun elokuussa alkaa taas ohjatut treenit.

Agilityssä on keskitytty kujakeppien tekemiseen ja sekin alkaa sujumaan kunhan sitä harjoittelee, yllättävää?!? Lasse viihtyy agilitykentällä eikä haluaisi tulla sieltä pois ollenkaan.

Uimavedet ovat lämpimiä ja uiminen on kivaa. Kävimme Ninan luona fysioterapiassa ja vaikka Lassesta oli supertylsää maata paikallaan niiin pitkään, niin homma saatiin kuitenkin hoidettua. Kotiläksyksi tuli jumppaohjeita, venyttelyä ja kordinaatiota yms.

Perjantaina oltiin paimentamassa Kaisan luona ja sehän sujui. Lasse toimi hyvin kun se on liinassa, silloin se malttaa pysyä omalla puolellaan, mutta kun liina lasketaan irti Lase haluaa hoitaa koko jutun itse ja tekee vain kokoavaa paimennusta. Lassesta on tärkeintä että lauma pysyy koossa! Sari ja Jaana olivat mukana ja hekin olivat tyytyväisiä päivän antiin, joten  jos sopivia aikoja löytyy niin mennään Kaisalle uudelleen.

Tänään oli agitreenit Sarin kanssa. Tehtin niitä kujakeppejä ja vauhti ympyrää. Oli kiva huomata että Lasse lukee nyt jo hiukan paremmin rataa ja hakee esteitä ilman, että mun erikseen tarvitsee tönäistä se jokaiselle hypylle. Mutta näitä yksinkertaisia helppoja juttuja pitäisi tehdä enemmän, koiran ja oman itseluottamuksen takia. Lasse on niin nuori vielä että sen kanssa ehtii kyllä tekemään jaakotuksia ja saksalaisia ensi kesänäkin, kaikkea ei ole pakko oppia tänä kesänä? Tämän kun muistaisi.

Treenaaminen on kivaa ja porukassa ei aina mieti mitä tekee, sitä vaan tekee muiden mukana. En väitä että treenit ovat liian vaikeita, haastetta pitää olla ja epämukavuusalueelle pitää uskaltaa mennä, muuten ei kehity, mutta ei voi tehdä vain siellä epämukavuusalueella niitä juttuja, välillä ja riittävän usein on hyvä tehdä jotain kivaa, agilityhän on hauskaa!! Eikö niin?

Kotona pitäisi tehdä paljon enemmän kontaktiharjoittelua ja sitten niitä Ninan jumppaohjeita, Lasse kun kääntyy selvästi huonommin vasemmalle. SItten voisi tehdä Pepin kanssa niitä itselle vaikeita juttuja, poispäinkäännöksiä ja sylkkäreitä, turha on turhauttaa Lassea siksi kun itse ei osaa? se ei todellakaan ole Lassen vika, Lasse oppii ja osaa, hidastava tekijä olen minä. Mutta minäkin voin oppia ja opinkin vielä! Se on lupaus itselle.